Mitäs mitäs, Kertulla on ikää jo neljä kuukautta ja elopaino on 300% korkeammalla kuin sen saapuessa. Aika moinen massakausi menossa, siis. Kaapolla on kasvattajan mielestä myös menossa massakausi, mutten ota asiaa kuuleviin korviini. Eläinlääkärissä sain kuulla asenteellisen luennon alun siitä, miten koirani ei pidä ylipainoisesta elämästään, kuinka huono omistaja olen syöttämällä koirani moiseen kuntoon ja ihan varmasti vähintäänkin annan sille salaa ja julkisesti eniten pullaa ja pipareita.

Eli, joo kyllä, ollaan taas vaihteeksi oltu Kaapon kanssa eläinlääkärissä. Kyösti luovutti verta tutkimuskäyttöön - allergiatestin tulokset tulivat kuukautta myöhemmin. Näiden testitulosten myötä ruoka on vaihtunut ProPlan Lamb & Rice -ruuasta James Wellbeloved -merkkiseen Kalkkunakasvikseen. Kannustavat kaverit voivat tähän väliin kertoa, ettei allergiatesteillä selviä eläimen mahdolliset ruoka-aineallergiat, mutta kuuntelen niitä puheita yhtä tarkkaavaisesti kuin eläinlääkärin asenteellisia kommentteja koirani ylipainosta.

Kaapon tassut ovat olleet muutaman kuukauden aika hyvässä kunnossa. Nyt, kun pakkanen on paukkunut lähempänä kolmeakymmentä jo vaikka kuinka kauan, herkkätassun arka hipiä on kovilla, eikä kävelystä tahdo tulla yhtään mitään, jos tassuja hiertää hiekotushiekka. Pysyttelemme kotona ja aherramme TOKO-sulkeisten parissa. Kaapo opettelee sivulle tuloa. Hahha. Ylipainoa en myönnä, mutta hyväksi hiottujen taitojen olemattoman ylläpitämisen otan kontolleni - kaveri ei osaa ilman vartaloapua tulla enää edes sivulle. Onkohan siltä jätetty vaatimatta jotain jossain kohtaa? Ups.

Kerttukaan ei osaa mitään. Paitsi vähän istua, vähän olla paikoillaan, vähän mennä maahan ja aika paljon tulla luokse. Kohtahan se siis hakee jo ensimmäisen lämpimän riistansa ja liitää vetten päällä voittajaluokassa. Siis nomessa.

Nomekoirien ei tarvitse osata mitään tottelevaisuusjuttuja, joten me mennään ehkä Kaaponkin kanssa ens kesänä pariin nomestarttiin. /end provo.