Tänään alkaa viikonloppu. Onneksi olen vuorotyöläisenä tottunut siihen, että oli päivä mikä hyvänsä, olen aina töissä. Eli vaikka koiranpentu tällä hetkellä hiukan rajoittaakin elämääni, (tai ehkä itse rajoitan itseäni kuvittelemalla, että koiranpentu rajoittaa) ainakaan viikonloppu ei ole yhtään sen enempää "pilalla" kuin ilman koiraa.

Kaapo oli tänäänkin yksin kotona. Osasin ottaa asian jo hieman rennommin, enkä ajellut mutkia suoraksi samalla lailla kuin eilen. Kävin jopa ostamassa Kaapolle ensimmäisen 30 kilon ruokasäkin (Royal Canin Labrador Retriever Junior 33), vaikka pentupakkauksen mukana saatu säkki ei vielä olekaan ihan tyhjä. Hm. Epäilyttää, että olen ruokkinut Kaapoa hieman liikaa - se on lihonut kaksi kiloa maanantaisen saapumisensa jälkeen. Ehkä se on ihan normaalia tuollaiselle pienelle pennulle, eikö vaan?

Tänään Kaapo ei ehkä ollut ihan niin väsynyt kuin eilen yksin jäädessään. Niinpä tein maailman luokan huijauksen ja laitoin herkkutikun talouspaperihylsyn sisälle, käänsin hylsyn päät kasaan ja annoin Kaapolle. Hyvin taisi tälläkin kertaa pari tuntia yksin kulua, kun oli oi, niin kovin mielenkiintoinen ja vaikeasti saavutettava lelu viihdykkeenä. Osaavatpa koiranpennut olla yksinkertaisia. :)

Huomenna onkin pitkä päivä edessä: lähdemme Kaapon kanssa Ruokolahdelle noutajien taipumuskokeisiin. Molemmat tosin turisteina, sillä eipä ne taida ihan seitsemän viikkoista pentua moiseen kokeeseen huolia. Ha. Ja kukapa sinne vielä hinkuisikaan tässä iässä. Ehkä me Kaapon kanssa jonain päivänä olemme itsekin tulikokeessa, huomenna kuitenkin vielä siellä katsomon puolella.

Sataakohan huomenna?