Kaapon näyttelykehän valloituksesta Fannyn esittämänä on nyt viikko aikaa. Vaikka tuomari ei ollutkaan sitä mieltä, että Kaapo olisi ollut kaikkein kaunein urospentu, henkinen voittomme sinetöitiin Kirkkonummella. Lisää henkisiä voittoja lähdemme metsästämään siinä vaiheessa, kun itse pitäisi olla kehässä koiran kera. Koskakohan...?

Tuomari Johanna Vallin sanoi Kaaposta seuraavaa:

Erittäin hyvätyyppinen keltainen urospentu, jolla kaunis ilme. Kallo vielä hieman kapea. Kaunis kaula ja ylälinja, hieman pitkä runko, hyvä luusto, hyvät tiiviit käpälät. Erittäin hyvä pigmentti. Oikeanlainen turkki, ei parhaimmillaan. Liikkuu hyvin, esiintyy ja esitetään erinomaisesti.

Voinemme olla siis tyytyväisiä tällä erää. Palkintona raahattiin kotiin ruokaa, ruokaa, leluja ja hieno keltainen ruusuke. Ja voin kertoa, että kylläpä nukutti raskaan raatamisen jälkeen: olimme kotona neljän aikoihin iltapäivällä ja seuraavan kerran pikkukoira raotti silmiään iltayhdeltätoista juuri ja juuri sen verran, että jaksoi pissalle raahautua.

Eilen ostettiin Kaapolle uusi, ikioma peti, joka toivon mukaan säästyy kakkasodalta toisin kuin Kaapon edellinen peti (joka pesukoneen kautta on toki vielä käyttökelpoinen). Hyvin nukutti labradoria uudessa, pehmeässä pesässä, vaikken allekirjoitakaan eläintarvikekaupasta ostettujen petien tarpeellisuutta. Nukkumisesta puheenollen mainittakoon, että keltainen kakara nukkuu nykyään ihan aikuisten yöunia ja viime aikoina olemme jopa nukkuneet herätyskellon soittoon asti. Kuinka rentouttavaa!

Tällä hetkellä odotamme jännityksellä, koska Ullan N-pentue (?) putkahtaa maailmaan. Ennen kuun vaihdetta pitäisi uuden riiviösatsin olla valmis. Odotamme Kaapon kanssa myös mahdollista muuttoa, josta emme tiedä kumpikaan sen enempää. Toivottavasti jotain ja pian ja toivottavasti ei kovin pientä yksiötä, jotta emme menetä hermojamme heti ensimeterillä. :)