Ehkä yksi jännittävimmistä työpäivistä oli tänään. Itse työ on tuttua puurtamista toki, mutta tänään aamulla jätin ensimmäistä kertaa Kaapon häkkiin. Toki meidän perheessä kun ei olla köyhiä eikä kipeitä, koirallakin on normi-yksiön sijasta kaksio: vessa plus makuuhuone. Vallan kaltereiden taakse ei koira ollut siis teljetty, vaikka huimasti olikin elintila pienentynyt makuuhuoneeseen verrattuna. Töistä saapuessani henkäisin ennen kotioven avaamistä syvään ja valmistauduin kohtaamaan mitä karmeimman kaaoksen eteisessä siltä varalta, että Kaapo olisi punnertanut itsensä aitojen yli. Mutta! Koira odotteli innokkaasti aitauksessaan, eikä näyttänyt olevan kovin loukkaantunut uusista olosuhteistaan. Tulevina päivinä harjoittelemme sitä, kuinka odotetaan nätisti, että pääsee pois aitauksesta, eikä yritetä koko ajan lähteä suunnilleen lentoon.

Olin siis onnellinen, enkä vähiten siitä, että Kaapo oli tehnyt vain yhdet pissat työpäiväni aikana. Normaalisti kun olen saanut siivota keskimäärin kolmet pissat ja vähintään saman määrän kakkaa kotiuduttuani. Ulos päästyään koira lorotti iloisesti vähintää kuusi litraa ja hetken kuluttua vielä vähän lisää. Voimmeko päätellä, että pentukoiran pidätyskyky ei olekaan urbaani legenda? Keskitymme asian perinpohjaiseen tutkimiseen tulevina päivinä.

Eriteaiheesta vielä sen verran lisää, että en tiedä, olenko muistanut mainita Kaapon sisäsiisteistä öistä, joita alkaa olemaan yhä useammin ja useammin? Oi, on onni kun ei tarvitse herätä tuoreen kakan hajuun joka aamu. Voin myös kertoa, että koiranpennun ruuansulatuksen läpi on muovipussin mahdollista kulkeutua. Todistin asiaa tänään aamun ensimmäisellä ulkoilulla. Kaapon lauantaina pakatut (ja syödyt) mökkiruuat oli pakattu pieniin pakastepusseihin, joista yksi oli ahnehdittu kitusiin. Onneksi pussi kulkeutui ulos luonnollista reittiä ja jälleen voin todeta, että selvisimme säikähdyksellä.

Unohdin eilen vallan onnitella Lottaa, Fendiä ja Mangoa, jotka viikonloppuna tekivät loistavat suoritukset taipumuskokeissa läpäisten ne hienosti! Hyvä koirat ja ohjaajat! Lieneekö osuutta asiaan ollut sillä, että tällä kertaa maskotti-Kaapo ei ollut häiritsemässä suoritustaan odottavia koiria? Onneksi Ulla lupasi, että saamme myös jatkossa reissata mukana taippareissa. Melko reilua, etten sanoisi. :)

Nyt painaa uni jälleen koiran ja omistajan silmää, joten taidamme vetäytyä kauneusunille.

ps. Tämän päivän saldona taas yksi irronnu hammas. Nyt koirani näyttää samalta kuin ekaluokkalaiset koulukuvissaan - molemmat etuhampaat puuttuvat. :)