Muutama päivä on ollut hieman hiljaiseloa täällä Kaapon blogissa. Johtunee ehkä siitä, että ensijärkytys sekä koiralla että omistajalla on kaikonnu ja elämä alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa. Kaapon jatkuva väsymys alkaa väistyä loputtoman energian tieltä, eikä päivisin enää vajota syvään koomaan, josta ei herätä edes pommit ja pyssyt. Kaapon päiväunet ovat vaihtuneet kevyeeseen koiran uneen, mutta yöunet eivät silti ole juurikaan pidentyneet.

Sisäsiisteydestäkään ei ole oikeastaan mitään uutta kerrottavaa. Pissat ja kakat tulevat sisälle tasaiseen tahtiin silloin, kun Kaapo hengailee yksin kotona. Muina aikoina ehdin juoksemaan sen kanssa ulos niin tiuhaan tahtiin, ettei sisälle ehdi tulemaan mitään.

Kaapon lenkit alkavat pikku hiljaa pitenemään. Eilen oltiin jo "tosi pitkällä" metsälenkillä Geishan ja Annin kanssa, eikä Kaapoa tuntunut edes väsyttävän. Kotiin päästessämme uni kuitenkin yllätti melko maittavasti. Ihan kiva, että päästään jo pidemmälle kuin lähi kerrostalojen takapihalle - melko puuduttavaa kiertää samaa kolmea taloa joka päivä.

Tänään oli taaperokurssin toinen tapaaminen ja nyt yritetään ahkerasti harjoitella oppimiamme asioita, jotka ovat istuminen, katsekontakti, maahan meno ja remmissä nätisti kulkeminen. Pillittäminenkin sujuu edelleen aika kivasti, vaikken olekaan vielä ihan tosi toimissa uskaltanut sitä kokeilla. Lähinnä silloin, kun ympäristö on rauhallinen eikä häiriötekijöitä ole liikaa ympärillä. Kaapo on päässyt niin nakin makuun, että se pillin kuullessaan sinkaisee salamana luokseni. Ehkä alamme kohta vähentämään nakkeja?

Sunnuntaina Reissu-Kaapo oli taas koko päivän tien päällä ja hyvin meni. Kävimme Kalkkisissa mökillä ja Kaapo otti rennosti, vaikka moottorisaha huusi vieressä. 

Ovatko kaikki koirat yhtä helppoja matkaseuralaisia?