Shhh. Salaisuus: edellisen kirjoituksen kootut selitykset ovat vanhentuneet. Shh. Kerron lisää vaikka kasvotusten, jos tahdotte tietää.

Voi voi, kävimme taas eläinlääkärissä Kaapolaisen kanssa. Saan ehkä pian palkinnon Keravan kaupungilta: kaupungin huonoin koiran omistaja. Kaikki juontaa juurensa siitä, kun yritin olla maailman paras koiran omistaja, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan.

Lähdimme siis viime maanantaina Kaapon kanssa reippaana päivälenkille. Aurinko paistoi ja ilma oli kuin keskimääräistä komeampi morsian. Ensin menimme tutulle pellolle, jolle kukaan ei ollut vaivautunut auraamaan polkua. Lunta oli satanut monta päivää, mutta otimme Kaapon kanssa haasteen vastaan ja sukelsimme hankeen. Kevyttä puuskutusta koirasta ja vähän raskaampaa puuskutusta omistajasta lähti, kun pääsimme pellon toiselle reunalle. Tämän hankitemmellyksen jälkeen hyödynsimme vielä VR:n huoltoteitä ja päädyimme metsään. No, eihän siellä metsässäkään kukaan ollut mennyt ennen meitä - muutamaa peuraa lukuunottamatta.

Kaksi tuntia myöhemmin pääsimme kotiin. Kerroin koiralle, jotta oltiinpa reippaita, mutta koira taisi nukkua jo siinä vaiheessa sikeää unta. Seuraavana päivänä tulin kotiin yhdestä salaisesta paikasta (josta voin kertoa kasvotusten) ja tyrmistykseni oli valtaisa, kun eläin makasi eteisen lattialla ja heilutti häntää iloisen jälleennäkemisen merkiksi. Yritin houkutella koiraa ylös, mutta eihän se sieltä mihinkään noussut. Ymmärsin edellispäivän hankisukelluksen vaatineen veronsa: koiraparan lihakset olivat vallan jumiutuneet.

Tämän episodin jälkeen sain kaksi seuraavaa päivää väkisin nostaa 40 kiloa labradorinlihaa lattialta, kannatella jalatonta koiraparkaa hetken aikaa, sitten köpöteltiin muutama kierros asuntoa ympäri, jotta Kaapon lihakset vertyivät sen verran, että pääsimme rappukäytävään ja rappuset alas pissalenkille. Tilanne ei naurattanut minua yhtään, vaikka jokainen, jolle asiasta kerroin, nauroivatkin makeasti. Minä itkin. Typeryyttäni, kun olin aiheuttanut eläimelle turhaa tuskaa.

Mutta, tänään elämä jo hymyilee. Kaikilla osa-alueilla. Ehkä kevät on jo kohta?