Pahin yskiminen on tänään selvästi laantunut, mutta pikkukoira on kovin, kovin flegmaattinen. Tai flegmaattinen lienee väärä sana, uskon sen olevan vain äärimmäisen väsynyt eilisestä ja viimeöisestä valvomisesta. Aina välillä häntä heiluu sen verran, että tietää sen kurittoman kakaran piileskelevän siellä jossain vuotavan kuonon ja kipeän kurkun takana. Töistä tullessani Kaapo jopa vallan riehaantui leikkimään näyttelypalkintosolmuluunsa kanssa kuin terve pentu ikään. Toivottavasti parka parantuu pikaisesti, ettei sen tarvitse enää ihmetellä, miksi on niin kovin huono olo ja kauhean kipeä kurkku. Jos piristymisen oireita ei ole muutaman päivän kuluttua havaittavissa, lienee edessä minun ja Kaapon ensimmäinen yhteinen eläinlääkärireissu. Vielä en ole päättänyt, minne eläinlääkärille itsemme roudaamme, mutta täytynee tämäkin asia selvittää vielä tänään.

Voi voi, kuluisipa aika nopeasti, on niin surkeaa katsella surkeaa koiraa. :(