Neljäs yö Kertun kanssa takana ja pyydän huomioimaan tämän kirjoituksen kellon ajan verrattuna muutamaan edelliseen kirjoitukseen. Olemme siis oikeasti saaneet Kaapon kanssa nukkua! Kerttu veti hirsiä niin tyytyväisenä, että ilman sen kuorsaamista olisin varmasti joutunut tarkistamaan, onko se edes elossa. Kuuden aikaan musta paholainen alkoi liikehtiä aitauksessaan ja nousin käymään sen kanssa pissakakalla. Tämän jälkeen arvoin viisi sekuntia, pitäisikö jäädä hullustamaan pennun kanssa vai mennä takaisin nukkumaan. Silmät ristissä arvonta suoritettiin äärimmäisen puolueellisesti ja nostin Kertun takaisin aitaukseen ja kaivauduin Kaapo kainalossani takaisin peiton alle. Yllätyksekseni myös Kerttu jatkoi uniaan, vaikka oli saanut jo rallivaihteen päälle. Seuraavan kerran silmiä raotettiin kahdeksalta ja päätin, ettei tässä nyt sentään koko päivää kannata nukkua..

Huomioitavaa on myös, ettei Kerttu tänä yönä halunnut yhtään kirkua tai röhkiä. Myös pissaaminen ja kakkaaminen oli jäänyt Kertulta kokonaan väliin yön aikana! Tätä en oikeastaan voi itsekään uskoa, joten ei keskitytä siihen sen enempää. Kolmas onnellinen asia tänä aamuna oli, kun päätin lähteä heti Kertun aamu kahdeksan pissakakan jälkeen Kaapon kanssa ulos. Aikaisempina aamuina olen ensin leikkinyt Kertulle unen kuulaan ja vasta sitten häipynyt iso-K:n kanssa ulos. Päätin kokeilla (varsinkin kun Thaimaahan karannut seinänaapuri ei ole vieläkään kotona), minkälainen kynnys Kertulla on alkaa kiljumaan, kun sillä on aamuenergiat kuluttamatta.

Arvatkaa kuulinko röhkimisen taas parkkipaikalle asti?

No, en kuullut!

Kerttu on jo vaikka kuinka taitava pikku papu.