Reissu-Kaapolla oli taas eilen jännittävä päivä. Lähdimme aamuvarhain Vihtiin taipumuskokeisiin, joissa tsemppasimme kasvattaja-Ullaa ja Lottaa, joiden oli määrä ottaa homma haltuun aamuryhmässä. Hieman eksoottisen metsätien päässä sijaitseva koepaikka ei kuitenkaan vakuuttanut Lottaa niin, että se olisi jaksanut innostua enemmän kuin kolmen variksen hakemisesta hakuruudusta. Kuinka harmillista!

Kaapo hengaili Ullan autossa meidän muiden seisoskellessa muurahaisten seassa metsässä. Vaikka Kaapo olikin hieman energisempi kuin nelisen viikkoa sitten Ruokolahden taippareissa, se osasi kuitenkin ottaa rennosti, eikä turhia hötkyillyt. Itselläni olisi varmasti jo hermo loppunut, jos pentu olisi rauhaton ja vinkuva, eikä sen kanssa voisi minnekään matkustaa.

Saimme myös kevyitä pallotreeni-vinkkejä Ullalta, joten laatu-noutajan koulutus kulkee eteenpäin. Tänään lenkillä sauvakävelijä-mummo pysähtyi päivittelemään, kuinka meikäläisen pentu niin hienosti pysyi lähelläni ilman remmiä. Saattoiko mummo arvatakaan, kuinka suuren vaikutuksen Kaapoon kädessäni oleva nakinpala tekeekään. No, toki olin ylpeä äiskä, koska jotain olen saattanut oikein tehdäkin, ettei Kaapo sinkoile minne sattuu silloin, kun lupaa siihen ei ole.

Taippareista kotiuduttuamme Kaapo meni isosiskojen Geishan ja Annin luokse hoitoon, sillä itse jouduin skumppatarjoilijaksi työkaverini miehen 40-vuotis juhliin. Vaikka taippariaamupäivä olikin Kaapon väsyttänyt, se ei silti malttanut olla hiillostamatta Geetä ja Annia kuulemma lähes koko päivää. Ha.

Huomenna Sidewild Magic -pennut täyttävät kolme kokonaista kuukautta! Onnea siskoille ja veljille, sanoo Kaapo, vaikka ei taida omista syntymäpäivistään perustaa tuon taivaallista. Täällä suuressa maailmassakin Kaapo on ollut jo viisi viikkoa - melko hurjaa. Aika on kulunut todella nopeasti! Ja kivaa on ollut.

Sisäsiisteydestä Kaapolla ei ole vielä tietoakaan, vaikka jonkinlaista pidätyskykyä se on jo hienosti osoittanut. Kuinka monta viikkoa vielä?