Hui. Huomenna loppuu kesäloma ja Kaapollakin alkaa arki. Ei taida pentu vielä tietää, että joutuu olemaan yksin aika monta tuntia. Toki yritän jättää sille mitä mielikuvituksellisempia virikkeitä, ettei kauhea ulina kaikuisi porraskäytävään heti kun ovi sulkeutuu takanani. Tai no, noin pienelle pennun kanssa ei onneksi vielä tarvitse niin järisyttävää mielikuvitusta käyttää niiden virikkeiden suhteen: talouspaperirullan hylsyyn herkkutikku ja sitä auki repiessä kuluu tovi jos toinenkin. Jälleen kerran taidan itse olla enemmän paniikissa kuin pentu. En todennäköisesti pysty kovinkaan suurella innolla keskittymään työpäivään, kun kuvittelen olevani suurikin eläinrääkkääjä jätettyäni koiran työpäivän ajaksi yksin. Toki tästäkin asiasta on monia eri näkemyksiä - kaikki eivät ole sitä mieltä, että on suotavaa jättää noin pieni pentu niin moneksi tunniksi yksin kuin mitä normaali työpäivä kestää. No, minä en ole yksi niistä heti sen jälkeen, kun huomaan sen "yllättäen" selvinneen hengissä työpäiväni tunneista yksin.

Tänään oltiin siis koirakoulussa. Taaperokurssilla oli Kaapon mielestä niin jännittävää, että se jaksoi pysyä hereillä ensimmäiset 45 minuuttia. Viimeiset harjoitukset jäivät meiltä tekemättä, sillä koira näytti siltä kuin siitä olisi paristot loppuneet. Tärkeintä taisi kuitenkin olla se, että itse pysyin hereillä ja voin tehdä Kaapon kanssa harjoituksia täällä kotona. Se tunti viikossa, mitä koirakoulu kestää, ei taida ihan riittää koiran kasvattamiseksi mallikelpoiseksi koirakansalaiseksi. :) Kauhealla hingulla haluaisin jo siirtää saamiamme oppeja tänne kotiin, mutta ehkä maltan odottaa huomiseen. Kaapolla on jälleen ollut niin toimintatäyteinen päivä, että iltalenkin lisäksi ei taida enää tänään olla luvassa sen suurempaa aktiviteettiä.

Nukkuukohan Kaapo koko huomisen päivän, jonka se on yksin?