No, voi vitsi ja moro.

Kaapon yskä tosiaan oli ja meni - lieneekö omistajan henkisen terveyden palautumisessa mennyt näin kauan, siihen en osaa kommentoida. Aikakin lienee jo kullannut muistot, että "ei kai se nyt ihan niin kauheeta ollutkaan", mutta yritän muistuttaa itseäni että kyllä oli!

Kaapon fyysinen kunto sai kolauksen myös silloin, kun pennusta asti syöty Royal Canin ei yhtäkkiä enää ahneen kakarana vatsalle sopinutkaan. Yritin hieman liian kauan selitellä itselleni, että täystuholainenhan imuroi turpaansa kaiken, mikä pusikoista irtoaa - ei ihme, että on pakki sekaisin harva se päivä. Ulla-kasvattajan kehotuksesta vaihdoin ruuan kuitenkin Nutroon, kun sitä viimein Suomesta sai. Pakki alkoi toimia vähän liiankin hyvin - norsun kokoiset kasat tunnin välein ja haju sellainen, ettei omistaja uskaltanut nenän kautta hengittää. Hylkäsimme Nutron yhden säkin jälkeen ja päätimme Jaanan asiantuntevalla avustuksella kokeilla Purina ProPlan Puppya. BINGO! Olen onnellinen ja Kaapon vatsa kiittää.

Näin hiljaisten kuukausien aikana pikku-Kaaposta on kasvanut (omasta mielestään) kovinkin iso äijä - naisten hajut ovat kantautuneet kirsuun ja saanet hormonitoiminnan valtaisaan laukkaan. Enää ei parane naureskella juoksuisten narttujen seurassa, että: "Eihän meidän Kaapo vielä tuollaisesta mitään ymmärrä...", sillä ymmärtää kyllä ja todella selkeästi.

Pienen miehen mielen on myös vallannut vapauttava ajatus siitä, ettei äiskän jokaista sanaa välttämättä tarvitsekaan uskoa. Välillä on labradorista vallan ihana tunne kokeilla, miten pitkään voi juosta mammaa karkuun jäämättä kiinni. Voin kertoa, että narun toisessa päässä mieltä kiristää ja herneitä on kiskottu kirsun kautta niin paljon, ettei tosikaan. Hm. (Ei niin kovin) lempeällä kurilla kasvatamme tuosta tuholaisesta vielä kunnon kansalaisen... jonain päivänä.

Tämän hetkinen suurin uutinen lienee kuitenkin se, että Kaapolla on elämänsä toinen muutto edessä tammikuussa. Vantaan meluisa lähiö vaihtuu Keravan rauhaan, omistusasuntoon jonka seiniin labradori voi jatkaa hampaidensa terottamista...