Kaapo on taas täällä, rakkaat ystävät, vaikka saatoittekin jo epäillä muuta.

Tulevana maanantaina Kaapo-pentu on jo täydet kaksikymmentä viikkoa. Sehän tarkoittaa täyttä viittä kuukautta, vaikka virallisesti viisi kuukautta tuleekin täyteen vasta myöhemmin elokuussa. Tämä viiden kuukauden rajapyykki on tarkkaan syynätty, sillä labradorinnoutajien Club Show on 23.8. eivätkä päivää liian nuoret Sidewild Magic -pennut pääse osallistumaan tarvittavan viiden kuukauden iän tullessa täyteen vasta seuraavana päivänä. Kuinka surkeaa! Ensimmäinen näyttely siirtyy siis niinkin pitkälle kuin marraskuulle, jolloin valloitamme kehän Lahdessa.

Lupaan, että ihan näinä päivinä siirryn kuitenkin puhumaan viisikuukautisesta labradorinnoutajasta kuin 20 viikkoisesta pennusta. Hetkittäin näyttääkin jopa siltä, ettei taluttimen päässä enää mikään ihan kakara kuljeskelekaan.

Blogin polttavasta puheenaiheesta - sisäsiisteydestä - voin ylpeänä kertoa, että Kaapo on siirtymässä täysin ulkovessailuun. Jopa yhdeksän tunnin yksinolon ajan se onnistuu istumaan jalat ristissä minun ollessani töissä. Olen mykistynyt. Odotin tällaista aikuismaista toimintaa aikaisintaan kuuden kuukauden iässä, mutta minut yllätettiin täydellisesti. Suurta roolia tässä sisäsiistissä elämässämme näyttelee kuitenkin häkki. Kaapo ei herrasmiehenä omaan kämppäänsä kuseskele.

Viime viikolla Kaapo sai jälleen rokotuspiikkiä niskanahkaansa ja pääsi myös temmeltämään sisarustensa kanssa. Hauskaa riitti, sen voin kertoa! Tehtiin myös pieni laahausjälki hirvensorkalla, joka oli omistajan mielestä melko ällöttävä, mutta Kaapon mielestä tosi ihana. Hienosti nuuskutti sorkan suuhunsa. Personal trainer Fanny antoi myös kiitosta Kaapon hienosta sivulle tulosta. Vielä jonain päivänä onnistumme täydellisesti ilman nakkia ja käsimerkkejä, sillä tänään treenatessamme Kaapo osoitti jo ymmärtämisen merkkejä siitä, mitä siltä "sivulle!"-käskyllä halutaan. Jee! Kauhea into olisi jo siirtyä koulutuksessa eteen päin, mutta täytyy malttaa mieltään ja hioa jo opitut asiat täydelliseen terään.

Ai niin! Suuri mullistus tapahtui myös perheessämme, kun uusi auto saapui! Iso labradorinnoutaja alkoi osoittaa turhautumisen merkkejä liian pieneksi käyneeseen Polon apukuskin jalkotilaan, joten äiskä lähti autokaupoille ja palasi mukanaan Volkswagen Golf Variant. Joku voisi tosiaan sanoa, että tulee melko kalliiksi tämä koiranpentu, mutta me Kaapon kanssa sanotaan, että nyt kelpaa reissata!