Reissu-Kaapon reissu-juhannus alkaa olla ohitse. Vaikka ensin ei pitänyt olla mitään suunnitelmia, kävikin niin, ettei kotona paljoa oltukaan. Perjantaina töiden jälkeen lompsittiin lenkki sateessa ja kuviteltiin juhannuksen sääennusteiden pitävän paikkansa koko illan. Pakkauduttiin kuitenkin sadetta uhmaten autoon, otettiin äiskä kyytiin ja lähdettiin kohti Vääksyä. Kaapo oli vähän kummissaan, kun sen automatkustuspaikalla oli jotain ylimääräistä: äiskän jalat. Hyvin se kuitenkin asettui koko ajan pienemmäksi käyvään tilaansa, apukuskin jalkoihin.

Vääksyssä äiskä jäi kyydistä ja Kaapon kanssa jatkettiin matkaa yhä syvemmälle maaseudun uumeniin. Ystäväni Jonnan mökillä Kaapoa saattoi hermostuttaa kaksi ympäriinsä kiljuvaa ja juoksentelevaa lapsukaista, mutta Rento-Kaapo osasi olla ottamatta suurempaa stressiä. Kovasti sai Kaapo matkan aikana kehuja, kun on niin viisas ja rauhallinen ja osaava pikku pentu.

Lauantaina toivuttiin aamupäivä edellispäivän pitkäksi venähtäneestä reissusta, ja iltasella mentiin Ullan luokse kylään. Kaapo oli innoissaan huomattuaan, minne auto parkkeerattiin, mutta pettyi karvaasti, kun Ullan takapihalle rynnättyään ei löytänytkään yhtään kaveria sieltä. Kaapon odotus palkittiin kymmenen minuutin kuluttua, kun Ulla ja koirat saapuivat paikalle. Koirien temmeltäessä rakensimme Ullan kanssa ihan kuin ohimennen järjettömän hienon aidan! Aikamoisia timpureita meistä sukeutui ja aita oli varsin mallikelpoinen, vaikkei kummallakaan ollut aidanrakennuskokemusta ennestään. Oltiin kyllä ylpeitä aikaan sannoksestamme!

Tänään ajattelin keskittyä Kaapon kanssa kevyeen treenaamiseen. Palloa, häkkiä, nakkia ja käskyjä tulee päivä olemaan pullollaan. Kunhan kaupat ensin aukeavat, jotta pääsen hakemaan palkkanakkeja. Ei ole sunnuntain aukioloaikoja suunniteltu koiranpennun omistajan mukaan, voin paljastaa.