Kaapo oli eilen sukuloimassa. Käytiin Ulla-kasvattajan luona kylässä, missä Kaapon kanssa temmelsi ainakin mummo ja täti ja isomummo sekä muut Ullan (ja yksi naapurinkin) koirat. Ilma ei ehkä ollut se kaikkein otollisin kesäiselle vierailulle - vettä satoi taivaan täydeltä, mutta koiria ei tuntunut haittaavan. Märkä maa sai aikaan sen, että kadotin keltaisen pentuni ja sain tilalle mustan. :D Onneksi Kaaposta on ihana olla suihkussa, joten sain kotiinpäästyäni sen keltaisen pennun takaisin.

Kotimatkalla pysähdyin kauppaan. Takkini ja housuni olivat litimärät ja kenkäni mutaiset. Tuli mieleen kanssa-asiakkaiden tuijottaessa, että toivoisin olevan olemassa jonkinlainen ranneke, joka kertoisi muulle maailmalle: "Ai toi on koiranomistaja!" vähän sellaisen epileptikkopotilaiden rannekkeiden tyyliin. Ettei kenenkään olisi tarvinnut ihmetellä, miksi tulin kauppaan sen näköisenä: koiran kanssa kun ei peiliin paljon tuijotella. :)

Ai niin. Muutama päivä sitten tulin töistä kotiiin ja sain koiran eteiseen vastaan. Jekku-Kaapo oli taas keksinyt pakoreitin suljetulta osastolta ja odotti vapaudessa minua kotiin saapuvaksi. Mitään se ei kuitenkaan ollut tuhonnut tai edes maistanut, joten saatoin olla hieman ylpeä siitä. Ymmärsin myös, että vaikka tällä kertaa olikin oma vikani, kun en ollut asetellut esteitä tarpeeksi tukevasti, ei mene enää kauaa kun Kaapo on niin iso, että se pääsee hyppäämällä aidan/sohvan takaa vapauteen. Ullan kanssa puhuimme häkistä. Täytyy siis varmastikin ruveta vilkuilemaa tuota eteisessä lojuvaa häkkiä sillä silmällä. Kaapo on kyllä niin rento, että eiköhän se sinne sopeudu.

Huomenna Kaapo joutuu hoitoon. Toivottavasti se osaa käyttäytyä, sillä sen täytyisi myös maanantaina mennä samaan hoitopaikkaan.