Hei taas. Kaapon elämä on muuttunut Keravan metsäisiin maisemiin, emmekä voi olettaa, että maaseudulla internetyhteys pelaa niin hyvin, että blogia pystyisi päivittämään aktiivisesti. Toisaalta myös remontoidessa, muuttaessa, maalatessa ja uusiin maisemiin tutustuessa on mennyt niin paljon aikaa, ettei blogille ole jäänyt juurikaan aikaa.

Kerrankin voin kuitenkin kertoa iloisia uutisia teille kaikille: Kaapo on ymmärtänyt seuraamisen alkeet! Vaikka emme ole vielä löytäneet Keravalta yhtä hyvää treenipaikkaa kuin Koivukylässä, jossa ennen asuimme, erään lenkkikiekuran sisältämä pitkä kävelytiesuora on toiminut paremman puutteessa treenipaikkanamme. Käymme iltaisin nakki- ja lelupalkan voimin treenaamassa sekä omistajaa että koiraa alokasluokkaa varten. Matka on pitkä, mutta valo tunnelin päässä näkyy kuitenkin jo himmeänä utuna horisontissa.

Tällä hetkellä meillä on siis hallussa:
- paikalla makuu (ei kuitenkaan olla vielä yritetty häiriön alaisena kovinkaan aktiivisesti)
- seuraaminen kytkettynä (alkeet, mutta eteenpäin ollaan menossa)
- liikkeestä maahanmeno (joka päivä luotettavampi ja parempi)
- luoksetulo (alkeet, vielä adjektiivit iloinen ja reipas pitäisi saada lisättyä tähän kohtaan)

Uusina asioina on vielä joskus tulevaisuudessa edessä seuraaminen taluttimetta, liikkeestä seisominen ja hyppy. Tietysti luoksepäästävyys täytyy saada siihen kuntoon, ettei Kaapo kaada tuomaria mutaiseen kenttään, vaan osaa päästää ihmiset luokseen vähän vähemmälläkin rakkaudella.

Aika paljon tekemistä, mutta mihinkäs tässä kiire olisi (paitsi taisin luvata osallistua ALO-starttiin ensi heinäkuussa, koskakohan uskallan kertoa asiasta Kaapolle?).