Tänään on se päivä. Toki vuorokausi on vasta juuri ja juuri vaihtunut, joten vielä noin kolmetoista tuntia on odotettava kakkamasiinaa saapuvaksi. Ehkä mä kestän sen ajan - seuraavat kymmenen vuotta kun se kuitenkin roikkuu kintereillä jatkuvalla syötöllä.

Jännittää jo sekin, että saan viimeinkin tietää, kuka pentueen kolmesta uroksesta on the koira - se, jonka tulevaisuuteen on jo kirjoitettu vähintäänkin lukuisia ykkössijoja tokon erikoisvoittajaluokassa. :) Hm. Suunnitelmat ovat suuret ja loistokkaat vielä tässä vaiheessa, todellisuus lyö märällä tassulla naamaan todennäköisesti hyvin pikaisesti.

Hetki on vielä aikaa kerrata niitä kasvatusperiaatteita, joita työkaverini mainitsi arjalaisiksi. Yritän - oi niin kovasti - olla niistä lipsumatta, kun kokemuksesta jo tiedän, mitä siitä voi seurata. Ehkä on kuitenkin parempi laittaa tavoitteet korkealle, sillä jos niistä hieman lipsuu, tilanne ei kuitenkaan välittömästi lähentele toivotonta. Onneksi löysin kasvattajan, jonka kanssa tuntuu aaltopituus olevan melko samaa luokkaa ja voinkin isojen ja pienien ongelmien kohdalla rinpauttaa Ullalle. Onko kaikki kasvattajat samanlaisia? Siis sellaisia, että tulee jo nyt vahva fiilis siitä, että tulen olemaan koirani kasvattajan kanssa tekemisissä myös sen jälkeen kun rahat on lyöty tiskiin ja koira työnnetty autoon kotimatkaa varten. Itse olen Kaapon kanssa jo ensi viikon lauantaina lähdössä kasvattajan kanssa Ruokolahdelle noutajien taipumuskokeisiin. Ulla kutsui meidät mukaan ihan vain siksi, että niin kovasti kyselin taipumuskokeista käytännössä. Se sanoi, että tule Ruokolahdelle katsomaan, niin ei tarvi kysellä. :)

Lienee rankkaa olla kasvattaja, kun täytyy hengailla tuntemattomien ihmisten kanssa koko päivä. :D