Oho, taas sujahti kaksi kuukautta ilman, että kuulitte Kaapon elämästä pihaustakaan. Kovin on kiireinen kesä ollut, koska joku täällä (esim. allekirjoittanut) ei ymmärrä pysyä yhdessäkään työpaikassa niin kauan, että ansaitsisi kesälomaa.

Kaapolle kuuluu kuitenkin hyvää, vaikka furkkari-tassut ovatkin vaivanneet enemmän tai vähemmän viime aikoina. Voin kertoa, että kaikenlaisia poppakonsteja ja -rohtoja on koitettu, mutta kipeät patit varpaiden välistä eivät vain ota kadotakseen. Toivottavasti syksyn sateet ja ällökelit eivät hurjistuta vaivaa uusiin atmosfääreihin juuri, kun olemme jotenkin oppineet selviytymään sen kanssa.

No, sitten ilouutisia: Kaapo saa ihanan pikkusiskon vielä ennen joulua! Toisaalta vanha kansa ja monet muut viisaat miehet ovat sanoneet, ettei tule nuolaista ennen kuin tipahtaa. Rakkautta on ollut ilmassa pikkusiskon äidin ja isän välillä sekä eilen että tänään. Jos universumin avaruustuulet ovat myötäiset, niin sitten pieni musta koiravauva on odottamassa kuusen alla kauniista paketoituna ensi jouluna. Jo kalpenevat vuosittaiset Muumi-mukit ja vaihtelevat taloustavarat tämän paketin rinnalla!

Epäilen hermojeni olevan riekaleina vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta onneksi Kaapo-koira on niin iso, komea, kiltti ja viisas nuorimies, että saan siitä ovallisen lapsenvahdin kurittoman penskan kasvatuksessa auttamaan.

Ai niin, ostin myös uuden auton! Isompi takakontti kasvavalle koiraperheelle. Toistaiseksi toki muuta perheenlisäystä ei ole tiedossa pikku prinsessan lisäksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä syksyn viilenevät illat tuovat mukanaan.