Kaapo on ollut viime päivinä väsynyt kuin pentuaikoina konsanaan. Ihmeellistä taas omistaa koira, jonka olemassaoloa ei aina edes huomaa. Heha. Treenauskuviot eivät ole olleet kovin aktiiviset - keskiviikkona hyvin väsynyttä yrittämistä Fannyn ja F:n koirien kanssa ja eilen lyhyesti pirteämpää Viivi-staffin kera. No, levätköön nyt, sillä ensi viikolla Aida (Sidewild Odd Rock Angel) tulee viikoksi hoitoon ja isoveljenä olo rokottanee jälleen sekä henkistä että fyysistä jaksamista.

Iloisena uutisena mainittakoon, että Kennelliitosta saapuneiden virallisten lausuntojen mukaan Kaapon lonkat ovat A/A ja kyynärät 0:0. Jos kuvittelee niiden lisäävän esimerkiksi Kaapon jalostuksellista arvoa, voin paljastaa syksyiset suunnitelmani, jotka tulevat vaikeuttamaan Kaapon lisääntymiskykyä merkittävästi. Lue: tekevän sen mahdottomaksi.

Suunnittelimme myös Sidewild-tokotiimiä niinkin suurin suunnitelmin, että saattaa kisakoirani hetkeksi vaihtua muutamaa kuukautta nuorempaan Carl-Philipiin (Sidewild Northern Frost) Kaapon jäädessä kotitreenattavaksi miettimään kuinka arvostettua on karata paikalla makuusta tappelemaan. Näistä kuvioista ehkä lisää myöhemmin..

Lisättäköön tähän kuva hienon mieheni mallikkaasta seuraamisesta, jonka Tiina onnistui ikuistamaan.