Kauhea tapaus on sattunut nuoren miehen elamassa: aiska hylkasi pikkukoiran Jaana-tadin hoitoon ja lahti maailman turuille. Kirjoitus ilman aakkosten viimeisia kirjaimia tapahtuu Indonesiassa, Jakartassa, jonne lahdin luonnollisestikin ilman koiraani juhliakseni veljeni haita.

Onneksi tiistaina saan taas halailla koiraani, jota on kovinkovinkovin suuri ikava jo monen reissupaivan jalkeen. Ehkapa treenauskin lahtee jalleen uuteen lentoon pienen tauon jalkeen. No, katsotaan asiaa uudestaan kun Suomen pakkanen jalleen iskee vasten kasvoja - taalla kolmenkymmenen asteen helteessa kun on kovin kovin vaikea uskoa, etta Suomessa joutuu kiskomaan pipon korville. Sita paitsi muuttokin on edessa pikemmin kuin uskonkaan, joten uusien lenkkipolkujen etsimiseenkin saamme Kaapon kanssa kulumaan hyvat tovit.

Voin myos paljastaa, etten ihan heti lahitulevaisuudessa ole jattamassa koiraani yli viikoksi yhtaan mihinkaan. Onneksi toinen veljeni mita todennakoisemmin menee naimisiin Suomessa. :D