Tänään ei ole tapahtunut juurikaan mitään kommentoimisen arvoista. Ollaan lähinnä palauduttu eilisestä reissusta. Taisi Kaapoakin hieman väsyttää, sillä ensimmäistä kertaa sain aamulla nukkua jopa seitsemään. Salaa toivoisin, että tämä olisi merkki siitä, että Kaapo alkaa ymmärtämään yönukkumisen olevan hyvinkin suotava toiminto.

Ainakin sen Kaapo alkaa ymmärtää, että pihalla on paljon kaikkea jännittävää, eikä omistajan perässä tarvitsekaan juosta koko ajan. Jos toiselta puolelta pihaa kantautuu joku hyvä haju, sinne voi Kaapon mielestä melko huoletta suunnistaa. Valitettavasti Kaapo tulee pian huomaamaan, että nämä itsenäiset ajatukset saa karistettua sen päästä kytkemällä sen kätevästi taluttimeen. Sitten, kun korvat jälleen avautuvat mm. tänne-käskylle, voi vapaus taas koittaa.

Unohdin vallan perjantaina kertoa, että Kaapo tapasi tulevan tyttöystävänsä silloin. Kyseessä on tosin järjestetty rakkaus, sillä tyttöystävän virkaa toimittaa ystäväni Pauliinan Viivi-staffi. Viivi on tosin muutaman kuukauden Kaapoa vanhempi, joten melko villi miniä on sukuun tulossa. Toisaalta vävyehdokas Kaapokaan ei tainnut olla täysin Viivin perheen kriteerien mukainen, mitä voi tulkita Pauliinan ja Jannen ilmeistä Kaapon alistaessa Viiviä parhaan kahdeksanviikkoisen tarmonsa mukaan.

Eräänä päivänä Kaapon kanssa ulkona ollessani tapasimme kaksi mimmiä, jotka Kaapon charmiin hullaantuneena tulivat silittelemään "iiiiiiiiiiihanaa koiranpentua". Tytöt kysyivät Kaapon nimeä ja kuulivat aluksi minun sanoneen Paavo. "Paavo! Pave! Ihana nimi!" tytöt kiljuivat ennenkuin tein hyvin selväksi, että KAA-PO! Tästä tapahtumasta minulle tosin jäi alitajuntaan jokin kummallinen klikki ja nyt olen koko ajan kirjoittamassa Kaapon sijasta Paavo. Äh.

Ehkä seuraava koirani voi olla Paavo?