Toi lapsi nukkuu aika paljon. Ja juo! Ja sitten se taas nukkuu, enkä heräämisen jälkeen ehdi kiskaista kuin toisen tossun jalkaan viedäkseni sen ulos, kun pissat ovat jo tulleet. Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka edellisen "vain yhdet kakat"-kirjoituksen jälkeen erinäisiä eritteitä on tullut jo useamman kerran tänne sisälle, jokainen niistä on tehty paperille. Voisinpa uskoa, ettei tämä olisikaan tämän vaikeampaa.

Hm. Aika eritepainotteista blogin pitämistä. Voin kertoa, ettei pissa- ja kakkaleikit innosta ehkä enää muutaman viikon päästä yhtään niin paljon, että jaksaisin niitä laskeskella saati kirjata ylös tänne blogiin. Tärkeintä on kuitenkin se, että valo sisäsiisteystunnelin päässä on selkeästi näkyvissä, joskin himmeänä ja hyvin kaukaisena. Toki ymmärrän, että vaikka viisas ukko tajuaisikin, ettei sisälle ole kiva pissailla, ei sen pidätyskyky ole yhtään niin yhteistyökykyinen.

Kaapo sai myös ensimmäisen ateriansa täällä suuressa maailmassa. Ruoka upposi hyvin - miten yllättävää labradorinnoutajalta - vaikka näyttikin kovin suurelta aterialta pienen pennun kokoon nähden. Krhm. Kaapohan ei siis varsinaisesti ole pieni, vaan selkeästi pentueen suurin pentu jo ensimmäisten päivien ajalta. Täytyy tarkastella ja perehtyä tähän ruoan määräasiaan paremmin tulevina ruokailukertoina.

Piti muuten sanomani, että meikäläisen kakkamasiina ei ole musta kuten tuossa yläkuvassa laiturilla jolkotteleva labradori on. Äläkää siis antako väärien mielikuvien lipua mieliinne, Kaapo on keltainen.

ps. Miksi täällä haisee kakka?

(edit 18.7.2009 - yläpalkkiin on eilen vaihdettu kuvaksi Kaapo ihan ite, jotta älkööt ihmetelkö tämän tekstin kommenttia mustasta labradorista yläpalkissa.)