Olemme koko viikon Kaapolaisen kanssa yrittäneet toipua edellisviikon hurjasta meiningistä. Väsymys painaa edelleen sekä omistajan että koiran kehoja, mutta jaksanen silti tilittää myös teille, jotta mitä on tapahtunut.

Toki edellisen kirjoituksen jälkeen on ainakin koiran terveydessä tapahtunut jos vaikka mitä: ensin pikkukoira juoksi kirjaimellisesti pallinsa puhki risukossa, mutta osoitti olevansa vähintäänkin kylän kovin jätkä, eikä ollut asiasta ,yhtään niin huolissaan kuin esimerkiksi omistajansa. Tämän jälkeen löysimme "tosi kivan" uimapaikan ja vesikoira polskutteli päivänä eräänä pahimman kuumuutensa pois. Illalla odottikin ikävämpi yllätys, kun alkoi turkki syyhytä kuin paremmallakin kulkukoiralla. Saattaa olla, että samalla hetkellä kun yritin huuhdella suihkussa mahdollista järvisyyhyä viemäriin, ymmärsin miksi tällä kyseisellä "tosi kivalla" uimapaikalla ei koskaan ketään näy.

Viime keskiviikkona koko Kerava-Tuusula-Järvenpää-akselin ainoa peräkoukullinen auto hälytettiin hätiin (that's mine!) kun labbiskerhon näyttelyrekvisiittaa (huom. ei koiria) sisältävä peräkärry oli saatava vedetyksi Järvenpäästä Tuomarinkartanoon. Helatorstaina oli tarkoitus suorittaa pikkukoiran näyttelydebyytti, joten tokihan näyttely oli saatava rakennetuksi ennen sitä. Raskaan raatamisen jälkeen vedimme happea Ulla-kasvattajan pihalla, kun se tapahtui - Kaapo alkoi ontua! Villit kuvitelmat ö-lonkista ja vähintäänkin pirstaileina olevista kyynäristä vilistivät mielissämme, mutta päätimme panikoitua vasta sitten, kun siihen olisi aihetta. "Ei se varmaan enää huomenna onnu!" huijaisimme itseämme, emmekä olleet huolissamme näyttelymenestyksestä.

Torstaina asiantuntevat silmät tarkastivat Kaapon ontumistilanteen ennen kehäkoitosta, eivätkä huomanneet mitään erikoista. Huokasimme jo vähän helpotukseta ja syöksyimme tulta päin! (Eli Ulla syöksyi kehään Kaapon kanssa ja minä näyttelytelttojen taakse piiloon suoritusta panikoimaan.) Vaan kuinkas sitten kävikään? Noh, annan teille kolme kirjainta E ja V ja A ja pyydän teitä itse selvittämään loput esim. googlesta.

Tämä tarina viime viikolopusta on pitkä ja jatkuu seuraavassa numerossa. Poistun murehtimaan katkeria muistoja helatorstailta ja vaikenen.