Suuren painostuksen alaisena on vihdoin otettava itseään niskasta kiinni ja päivitettävä myös tänne, mitä Kaapo-miehen elämään kuuluu. No, syvä hiljaisuus on johtunut omistajan ja koiran äärimmäisestä keskittymisestä muuhun kuin sähköisesti päivittyvään elämään. Paljon on kuitenkin kerrottavaa ja nämäkin yön pimeät tunnit käyttäisin mielelläni syviin uniin koira kainalossa, joten aloitetaan, jotta voimme lopettaakin...

Ensin kerron tarinaa tosielämästä liittyen furunkuloosiin, joka Kaapo-paran tassuissa on jyllännyt jo yli vuoden (!!!). Lähinnä tämä tekstin pätkä on omistettu niille kohtalotovereille, jotka syvää huolta koirastaan tuntien yrittävät googlettaa taas uusia ja uusia hoitokeinoja ällöpattien poistamiseksi tassuista. Ajattelin siis selventää, mitä kaikkea itse olen tehnyt saadakseni furkkarin ensin hallintaan ja tällä hetkellä jo hieman suorastaan paranemaan, jos vahingossa joku saman asian kanssa painiva saisi tästä apua.

Koko tarinahan alkoi sillä, että eräänä päivänä löysin Kaapon etutassujen varpaiden välistä patin. Patti oli tassun yläpuolella, varpaiden välissä olevassa "räpyläosassa". Myöhemmin näitä patteja on tullut ja mennyt molemmissa etutassuissa tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että enää toisessa etutassussa on muutama hyvin pieni patti. Muutaman äärimmäisen turhan eläinlääkärikäynnin jälkeen ymmärsin vihdoin vaihtaa eläinlääkäriä, jonka jälkeen Kaapokin sai helpotusta tassuihinsa.

Eläinlääkäristä tarttuu aina matkaan antibioottikuuri, joka toisinaan on ihan järkeväkin koiralle syöttää.  Pelkkien antibioottikuurien varaan ei kuitenkaan hoitoa kannata jättää, sillä jossain vaiheessa koiran elimistö keksii, ettei  antibiootit tehoakaan ja sittenhän vasta pississä ollaankin.  Kaapon viimeisin kuuri kesti kolme viikkoa ja sai barbaarisesti riehuneen taudin hieman kuriin. Kuurin jälkeen oli helppo jatkaa kotikonstein pattien hoitamista.

Olen ostanut Relaxant Animal-hoitosarjan hoitovoiteen ja hoitavan pesunesteen,  joilla jynssään Kaapon tassuja useita kertoja päivässä. Hoitavaa pesunestettä olen sekoittanut valmiiksi pakkauksessa lukevan ohjeen mukaan suihkepulloon, josta sitä on helppo suihkutella tassuihin. Jokaisen lenkin ja muun ulkoilun jälkeen huutelen Kaapon tassut ja kerran tai kaksi päivässä käytän myös hoitavaa pesunestettä. Tassujen pesun jälkeen kuivaan koiran tassut hiustenkuivaajalla, sillä en usko, että pyyhkeellä saa riittävää kuivaustasoa aikaiseksi. Kuivauksen jälkeen hieron patteihin hoitovoidetta tai vaihtoehtoisesti Canofite vet -korvatippoja.

Suurin furkkarin aiheuttama ongelma on kuitenkin ollut molempien etutassujen ulommaisten varpaiden sisäpuolella (yritäpä itse selittää paremmin...) oleva kohta, joka usein kuluu puhki aiheuttaen kipeät avohaavat koiraparan tassuihin. Nämä haavat syntyvät välittömästi, jos syystä tai toisesta laiskottelen liiaksi tassujen hoidon kanssa. Esimerkiksi eräänä viikonloppuna Kaapo oli hoidossa, enkä viitsi hoitajia rasittaa tällaisella hifistelyllä, niin heti oli toisessa tassussa haava. Nämä haavat saa kuitenkin äärimmäisen helposti katoamaan putsaamalla niitä betadinellä ja hieromalla niihin erästä ainetta, jonka nimen joudun tällä kertaa pimittämään, sillä purkista on kadonnut etiketti, enkä kuollaksenikaan muista aineen nimeä. Se on kuitenkin tarkoitettu avohaavojen hoitoon, ja kerron aineen nimen välittömästi saatuani sen tietooni.

Olen myös vaihtanut Kaapon ruuan Orijen-merkkiseen ruokaan, josta sain vinkin kasvattajalta, jonka kumminkaimanserkun koiralle kyseinen ruoka oli tuonut furkkariin helpotuksen. Itse en osaa vielä antaa kommenttia ruuan vaikutuksesta Kaapon elämään, sillä meillä on vasta toinen säkki kulutuksessa. Tämän lisäksi suunnitelmissa on tutustua erilaisten öljyjen vaikutukseen furkkarin hoidossa. Tämä taistelu on pitkä ja puuduttava, mutta mitäpä sitä ei rakkaan apinan eteen tekisi?

Huh. Sitten iloisempiin asioihin... tai asioihin, jotka vielä toistaiseksi ovat iloisia, mutta arjen lävähtäessa naamariin, lienen taas toista mieltä: perheen pissaliisa on syntynyt! Kerttu ja neljä veljeään puskivat maailmaan 27.10. ja täyttävät ylihuomenna jo kaksi viikkoa! Kotiin kakkiainen saapuu 15.12., ja minä vaihdoin työpaikkaa, jotta pääsen päivävuoroon sekä ottamaan tarvittavan äitiysloman pikku-K:n saapuessa. Tällä hetkellä iso-K kuorsaa selällään sängyllä eikä ihan varmasti voi kuvitellakaan, mikä kauheus on senkin elämässä edessä viiden viikon kuluttua.

Kaapolaisen kanssa päätettiin viettää yhteistä laatuaikaa ennen kakaran saapumista ja osallistua rally-toko-kurssille. Kurssi kesti viisi kertaa ja monta uutta temppua tuli opituksi. Näitä toki hiotaan vielä kotona, mutta ainakin sen olen ymmärtänyt, että opetettaessa uutta temppua, kannattaa käskysana (tai "vihjesana" kuten kukkahattutädit haluavat sanoa...) valita tarkkaan ja huolella, eikä vasta siinä kohtaa kun namit on kädessä ja koira tuijottaa vieressä kysyvästi, jotta "mitä sitten tehtäisiin". Tulin nimittäin valinneeksi takakautta sivulle tuloon käskysanaksi "kylki", ja joka kerta kun käytän tätä sanaa, näen mielessäni teurastamossa roikkuvat sian ruhot. Samaa sarjaa olisivat siis sanat "potka", "ihra", "kankku".

No, pikku-Kerttu hinssataan erikoisvoittajaluokkaan pelkillä kirosanoilla, joten se niistä mielikuvista sitten...