Huoh. Pitkästä aikaa kirjoitin vaikka kuinka ja paljon Kaapolaisen elämästä, mutta kiitos vuodatus.netin, koko teksti on nyt bittiavaruuden laitakaupunkien hämärillä kujilla.

Tärkeimmän osuuden tekstistä muistan kuitenkin: halusin tulla tekemään kaikille selväksi, kuinka komea poika kakarasta on kasvanut. Jos et usko, voit tarkistaa asian myös itse:
http://personal.inet.fi/koti/sidewild/sidewild_magic_mimbo.html

Onpahan niin hieno, että välillä olen itsekin itselleni kateellinen... kunnes muistan vaikeutemme tottelevaisuuskentällä ja unohdan missipuuhat mielestäni.

Tai no, eihän meillä mitään suuria vaikeuksia ole: Kaapo on oppinut uuden liikkeen (liikkeestä seisominen), jonka onnistuminen toki on vielä lähinnä tuurista ja tuulen suunnasta kiinni, mutta edistystä on havaittavissa jokaisella treenauskerralla! Alkuun arvoin muutaman eri käskysanan välillä, mutta löydettyäni meille sen oikean (vänta! sanon, ja koirani ymmärtää), on homma alkanut sujua. Eniten ahdistaa ajan vähyys: kesä on ihan kohta, mutta kisakunto ei ole vielä kohdillaan. Suunnittelin myös osallistuvani muutamaan möllitokoon, jotta voin käydä sekoilemassa pahimmat painajaiseni toteen ennen virallisia suorituksia. Heha.

Yleisesti Kaapon elämästä sen verran, että nyt, kun ikää on 13 kuukautta, pieni mies on kasvanut henkisesti niin suureksi, että rähinät vieraiden urosten kanssa ovat nykyään Kaapon aloittamia. Omituista nähdä pienen poikansa kuvittelevan olevan niin iso, että voi haistatella koirapuistossa ties kenelle. Mutta muuten meillä on kyllä tosi kivaa, ja kasvattaja-Ullan auliisti sponsoroimalla kentällä keväinen treenausintokin on jälleen maksimissaan. Kyllä se tästä, eikö vaan?