Kahden mykän viikon jälkeen Kaapo on taas täällä! Hieman on mennyt laiskotellessa tämä "kesän" alku, enkä ole jaksanut kovin aktiivisesti päivittää Kaapon kuulumisia. Olen vaihtanut kaksivuorotyön järkevään maanantaista perjantaihin, kahdeksasta neljään -rytmiin, joten oma aikansa on mennyt myös uuteen työrytmiin totutellessa. Kaapon kanssa onkin helpompi elää, kun päivät kuluvat samalla rytmillä eteenpäin.

Tällä hetkellä Kaapo makaa syvässä unessa tuossa lattialla. Viikonloppuna ollaan oltu mökillä, ja raitis maalaisilma väsytti pienen pojan melko totaalisesti. Kaapo kävi ensimmäistä kertaa elämässään uimassa pienen kaislalla houkuttelemisen avustamana. Pieni pentu teki myös tutkimusmatkan laiturin päähän, huomasi vedessä jotain kiinnostavaa, eikä pystynyt millään ymmärtämään, että laituri saattaisi loppua tassujen alta - upposukkeluksiin tipahti labradori, mutta rohkeana miehenä ei ollut asiasta moksiskaan.

Lauantaina, ennen mökille lähtöä Kaapo hengaili muutaman tunnin yksin kotona. Olin pakannut mökkivarusteet valmiiksi - pyyhkeen, ruokakupin, vettä, leluja ja puolentoista päivän ruoka-annokset. Kuivamuonan haju taisi olla Kaapon mielestä niin sietämättömän houkuttelevaa, että Kiipelijä-Kaapo oli punnertanut makkarin ovella tien tukkeena olevan häkin yli olohuoneen puolelle, tempaissut reissukassinsa pöydältä ja pistellyt poskeensa koko ruokasetin. Olin melko kauhuissani, kun isomahainen Läski-Kaapo odotti onnellisena tullessani kotiin. Hätäpuhelu Ullalle rauhoitti kuitenkin mieltäni sen verran, että mökkimatka saattoi alkaa. Koko viikonloppuna ei sitten olekaan enää pennulle ollut ruokatarjoilua, mutta eipä se ole näyttänyt sitä kovasti kaipaavankaan. Olin kyllä kovasti huolissani ja kaikki mahdolliset vatsalaukun kiertymät kummittelivat mielessäni. Selvisimme kuitenkin silkalla säikähdyksellä ja opimme jälleen jotain uutta. Kaapo tosin taisi viettää elämänsä onnellisimpia hetkiä saadessaan ruokaa niin paljon, että napa soi.

Kaikesta tästä jekkuilusta johtuen huomenna on ensimmäinen päivä, jonka Kaapo viettää häkissä työpäiväni ajan. Olen nyt siirtänyt ja siirtänyt häkkiin laittamista useita kertoja, mutta keinot alkavat olla lopussa. Vaikka mitään sen suurempaa katastrofia ei olekaan syntynyt Kaapon päästyä makuuhuoneesta koko asuntoon työpäiväni aikana, en tahdo viettää kahdeksaa tuntia töissä arpoen, joko koira on saanut sähköiskun, syönyt sohvan ja sisustanut keittiön uudestaan. Sen verran vielä joustan, että Ullan loistavasta ohjeesta inspiroituneena kiinnitin häkkiin kompostiaidoista hieman lisätilaa, jolloin Kaapon sänky on häkissä ja vessaosio tässä lisätilassa. Epäilen, että päivänä minä hyvänsä Kiipeilijä-Kaapo ponnistaa aitojen yli vapauteen, mutta voin paljastaa, että siinä vaiheessa ei Kaapolle enää myönnytyksiä tehdä - häkki olkoon reviirinsä, kun meikäläinen on töissä.

Keskiviikkona Reissu-Kaapo lyödään taas autoon ja matkustamme Ullan kanssa Loviisaan SNJ:n leirille. Jännittävää, etten sanoisi. Otamme kuitenkin ensikosketuksemme koiraleirielämään pienenä annoksena ja tulemme jo torstaina kotiin. Odotan innokkaana - enkä vähiten työviikkoa, joka leireilystä johtuen onkin vain neljän päivän pituinen. :)

Tiedotettakoon myös, että Kaapolla on lähtenyt ensimmäinen hammas! Saattaa olla, että hammas lähti jo muutama päivä sitten, kun olimme Ullalla kyläilemässä. Silloin yhdellä Ullan koirista oli hieman verta naamassaan, joten epäilimme Kaapon hampaiden lentelyn olevan syynä. Emme kuitenkaan huomanneet silloin, että Kaapolla olisi ollut verta suupielissään. Ensimmäinen lähtenyt hammas on ylhäältä suoraan keskeltä. Viereinen pieni naskali heiluu myös niin, ettei menen varmastikaan kauaa, kun sekin jo sinkoaa suusta. Myös uusia hampaita näyttää puskevan ikenien läpi kovaa kyytiä. Huh. Viisitoistaviikkoinen koiranpentuni alkaa olla iso mies. :)