Hola amigot, Kaapon tassuvaivat ovat nousseet korkeampiin atmosfääreihin ja ylittäneet uutiskynnyksen siinä määrin, että avaudun asiasta näin blogitse.

Viimeksi kerroin haavasta, joka aiheutti lievää ontumista ja tassujen nuoleskelua. Ihmettelin hiljaa mielessäni, että vaikka haava näyttää paranemisen merkkejä ei ontuminen hävinnyt samaa tahtia ollenkaan. Iltana eräänä hengasin Kaapon kanssa lattiatasossa Indonesiasta asti tuodulla pingviinillä leikkien. Yhtäkkiä huomasin Kaapon etutassun varpaiden välissä patin! Soitin ensiapuna Ullalle, jonka brutaali ohje oli ottaa neula kauniiseen käteen ja tökkiä sillä pattia, jotta selviäisi patin sisältö. "Hyiiiii, yöööööök, ihan varmasti en töki yhtään mitään!" kiljuin ja löin luurin raakalaismaisen kasvattajan korvaan (toim. huom. liioiteltua tarinan kerrontaa).

Seuraavaksi soitin eläinlääkäriin, jossa oltiin ymmärtäväisempiä asian suhteen, eikä neuvottu leikkimään kotikirurgiaa. Varasin ajan seuraavalle päivälle (torstai) ja jäin odottamaan lääketieteellistä tuomiota. Seuraavana päivänä eläinlääkärissä ystävällinen, joskin kovin nopealla tempolla outoja asioita jutteleva, lääkäri tutki Kaapon pattia sekä ulkoisesti että sisäisesti. Neulalla tökkimisestä Kaapo piti niin vähän, että eläinlääkäri katsoi parhaimmaksi varata seuraavalle päivälle jatkohoitoajan koiran rauhoittamista varten, jotta patti (jota epäiltiin vain mätää sisältäväksi pallukaksi) saataisiin tyhjennettyä ja putsattua koiran uneksiessa kylän kuumimmista puudeleista.

No, seuraavana päivänä Kaapolainen vaipui autettuun uneen ja lääkäri pääsi törkkimään pattia rauhassa. Tähän väliin voisin tiedustella noin yleisen gallupin muodossa, mikä lienee teidän mielestä sana, jota eläinlääkärin suusta ei välttämättä haluaisi kuulla? Voin kertoa, että oma epäsuosikkini on "Oho?" joka Kaapoa hoitaneen lääkärin suusta karkasi hänen avattuaan pattia tarkempaa tutkimusta varten. Patti ei siis sisältänytkään ikiaikaista, kovettunutta mätää, vaan näytti ihan samalta kuin miltä voisi luulla koiran sisällä näyttävän.

Lääkäri epäili, että patti voi olla jokin tulehduksen aiheuttama muutos, sillä tässä vaiheessa oli selvinnyt, että tassun anturapuolelta hoitamani haava oli samassa kohtaa kuin varpaiden välissä sijainnut patti. On siis todennäköistä, että Kaapolla on mennyt jotain (lasinsiru, tikku tms.) tassusta sisään ja tämän vierasesineen hengaaminen on aiheuttanut tulehduksen ja patin. Toinen vaihtoehto on kasvain, jonka poissulkemiseksi patista otettiin koepala, joka lähetettiin patologille tarkempia tutkimuksia varten.

Huhhu! sanon. Ei ollut pikkutytölle sopivaa katseltavaa moinen toimenpide, mutta kestin urheasti. Kaapolle ommeltiin jalkaan tikki ja sen herättyä herätyspiikin avulla vein kännisen koirani kotiin. Seuraava yö oli melko vaikea koiran itkeskellessä kuin pikkupentu konsanaan. Hoito-ohjeiksi pitkän antibioottikuurin ja kipulääkkeiden lisäksi saatiin lenkityskielto ja haavan kuivana pitäminen. Voin kertoa, että kovin pitkiä lenkkejä ei teekään mieli koiran kanssa käyskennellä, sillä tassussa on ensin sukka, sitten kurarukkanen ja sitten koirille tarkoitettu tossu. Koko setti ei meinaa millään pysyä läjässä sataa metriä pidempää, joten jatkuva nykiminen ja uudelleen asettelu käynee yhtä paljon  niin koiran kuin omistajankin hermoille.

Silti kaikkein pahinta on se, että koira joutuu yksin ollessaan hengaamaan tötterö päässään. Henkistä kidutusta, sanon minä. Siis henkistä kidutusta omistajalle. Koira alistunee kohtaloonsa raskaasti huokaisten minun suljettua oven perässäni ja häivyttyä töihin.

Tikki poistetaan viikon päästä maanantaina ja toivon, ettei pattia jouduta sen jälkeen leikkaamalla poistamaan, sillä siitähän seuraisi uusi tötterö-tossu-kurarukkanen-episodi muuten niin seesteisessä elämässämme.

Mutta jälleen muistutan teitä vakuutuksen tärkeydestä. Kaapon vakuutus maksaa noin 200 euroa vuodessa ja pelkästään perjantain käynnistä vakuutuksen korvaama osuus oli 190 euroa. Tekin, jotka ette ole kirjoittaneet eximiaa matematiikasta, ymmärtänette pointin sen kummempia rautalankaesityksiä väsäämättä.