Kaapon perheessä on alkanut kesäloma, joten kirjoitusinto on kadonnut lämpimien ilmojen ja pitkien kesäöiden mukana jonnekin horisonttiin. Edelleen päivät kuluvat treenauksen, nukkumisen, hengaamisen ja leikkimisen parissa, joten sillä saralla ei pennulle kuulu mitään uutta. Hampaita sinkoilee koko ajan kiihtyvään tahtiin ja uusia - ei niitä naskaleita, luojan kiitos - kasvaa hurjalla vauhdilla. Iso poika, joka ensi maanantaina on jo seitsemäntoista viikkoa. Huomatkaa, etten vieläkään ole luopunut viikoista puhumisesta, vaikka neljä kuukautta tuli täyteen.

Kävimme Kaapon kanssa reilu viikko sitten vierailemassa vuorokauden verran SNJ:n kesäleirillä matkaseuranamme Ulla ja Lotta-koira. Mukava kokemus, vaikka uni painoikin silmääni aamuisen 03:30 tapahtuneen herätyksen jäljiltä jo melko aikaisin. Kaapo oli hieman kummissaan ympärillä vilistävistä koirista, mutta osasi ottaa tämänkin asian elämässään yllättävän rennosti. Leirivierailulla personal trainer Fanny ohjeisti, kuinka opetan Kaapolle sivulle-käskyn. Tätä olemmekin treenaneet ahkerasti muiden käskyjen ohella, joten eiköhän Kaapostakin sukeudu pikku-tokokoira päivänä eräänä. Suurissa suunnitelmissa olisi ensi vuonna suoriutua taippareista ja osallistua tokon alokasluokkaan. Tällä hetkellä suunnitelmat vaikuttavat hyvinkin korkealentoisilta, sillä minusta on kummallinen ajatus jo pelkästään se, että ensi vuonna Kaapolla tulee täyteen yksi elovuosi. Saati sitten, että se osaisi jotakin muuta kuin pennun innokkuudella häseltää ympäri maailmaa.

Tänään vierailimme aamupäivästä Siiri-siskon kanssa Ullan luona. Pienet pennut leikkivät itsensä niin väsyksiin, että Kaapo on nukkunut nyt umpiunta vierailun jäljiltä jo kaksi tuntia. Okei, kyllähän koirat nukkuvat enemmänkin, mutta Kaapo ei todella ole eväänsä liikauttanut sen jälkeen kun saavuimme kotiin. Välillä on pakko tarkistaa, että se ylipäänsä hengittää, kun näyttää niin raadolta. Ha.

Voi ei, tilasin Kaaposta maanmainion kuvasarjan Ifolorin kautta. En ehkä malttaisi odottaa, että pentukoirani ensimmäiset kuukaudet julistemuotoon väsättynä saapuisivat postitse. Tässä yksi julisteeseen päätyneistä kuvista, joka on otettu Jaanan toimesta noin viikko sitten, eli Kaapon ollessa kuusitoistaviikkoinen.