se mun on kaapo. ja on mulla kerttukin.

lauantai.

2012-10-13T20:14:01+03:00

Mitäpä tällä kertaa kertoisin?

No, jos vaikka sen, että minun pieni eläimeni on alkanut kerätä tuloksia myös WT-kisoista! Aloitimme ykköstuloksella Miehikkälän WT:ssä ja sijoituimme neljänneksi. Viikkoa myöhemmin kävimme starttaamassa Oripäässä saaden jälleen ykkösen ja sijoittuen tällä kertaa toiseksi.

Viimeisin koepäivä tuntuu vielä kalsana selkäpiissä, enkä ohjaajana ollut iskussa ollenkaan. Katsoin ensimmäisellä rastilla koirani hulmuamista pellolla. Sillä ei ollut aikomustakaan ymmärtää, minne perusykkösmarkkeeraus oli pudonnut ja minä mietin: ”Jaa, siinähän juokset, en taida jaksaa tehdä mitään..” kunnes hieman kohensin ryhtiäni ja yritin vinkata eläimelle, missä loppupeleissä kuitenkin ylös saatu dami sijaitsi.

Ohjaajan flegmaattisuudesta huolimatta Kerttu teki parhaansa – kuten aina – ja hittolainen, voitti koko kokeen! Haha ja ups.

Kolmella ykköstuloksella taidan viimein uskoa koirani olevan ihan oikeasti (vähintään) ALO-luokan tasoa. Käyn ottamassa karmalta ja universumilta turpaani vielä muutaman viikon kuluttua Hauholla ja sen jälkeen vetäydyn naftaliiniin sekä talviunille Kerttu kainalossani.

Toisaalla perheessä on alkanut Kaapo taippareihin 2013 –projekti. Olemme aloittaneet helpoilla suorilla linjoilla ja markkeerauksilla. Jokainen viiden metrin säteelle (joskus jopa käteen!) palautettu dami on suuri työvoitto nakkipaketille työskentelevälle eläimelleni. Nähdään Pomarkussa, kaverit!

Vapaa-ajalla olemme uusissa maisemissa onnistuneet myös totaalieksymään. Toki eksymistapauksia varten myös lenkillä taskussa kulkeva kännykkä karttatoimintoineen pelasti tälläkin kertaa.. Jos pelastumiseksi lasketaan se, että kun viimein löydät tuntien suolla rämpimisen jälkeen metsäautotien päähän, ymmärrät että autolle on ainakin 25 kilometriä ja kotiin vain kymmenen.

Maisemat olivat kuitenkin kohdallaan, vai mitä?

lauantai.

2012-09-01T15:55:01+03:00

Heippa ja moikka, paljon on taas tapahtunut sitten viime postauksen.

Kaapo on startannut kaksi kertaa Mejässä ja jäljestänyt molemmilla kerroilla ykköstuloksen. Tiesin, että Iso-K:n vahvuus on itsenäinen työskentely ja mutsin kiskominen perässään pitkin pusikoita. En siis epäillyt hetkeäkään, etteikö kahdella startilla siirtyminen VOI-luokkaan olisi täysin mahdollista. Ensimmäisellä startilla Kaapo voitti luokkansa ja sai pisteitä 48/50! Toisella startilla saimme vain 41 pistettä ja ennen seuraavaa starttia meidän on ehkä myös oikeasti vähän treenattava – makauksien merkkaus on Kaapon mielestä täysin turhaa eikä sellaista taktiikkaa kannata ylläpitää VOI-luokassa. Kyösti valioitunee sitten ensi kesänä… Krhm.

Kerttu on startannut useammankin kerran sekä WT:ssä että Nome-B:ssä. Pieni ja kiihkeä kakarani on saanut hienoja nollia WT:stä – milloin kokeen vihoviimeinen dami on vahingossa tipahtanut ennen kuin sain sen itselleni tai milloin aivan yksinkertainen, maailman helpoin ykkösmarkkeeraus on epäonnistunut niin totaalisesti, ettei palkintosijoille ollut enää asiaa.

Ensimmäisen virallinen tulos tuli Evolla järjestetyissä B-kokeissa. Päästiin ALO-luokassa jäljelle ja jännitys oli valtava. Lähetin Kertun kohti kania ja jäin odottelemaan. Aikansa puskassa rytistyään Kerttu päästi kiljaisun ja hetken kuluttua juoksi luokseni suu verta valuen. Tämän jälkeen ei suostunut enää lähtemään osoitettuun suuntaan ja jälki jäi selvittämättä. Toimitsijoilta selvisi myöhemmin, ettei kani ollut enää siellä, minne se oli jätetty, joten epäilen, että Kerttu on löytänyt kanin ja juossut sen kanssa pahki johonkin. Siinä kohtaa pikkumissillä oli ainoastaan mielessä, jotta viis kaneista, äkkiä äiskän luo. Öhh. Vaan ei haittaa – se oli ensimmäinen virallinen tuloksemme.

Kesä on muuten ollut melko sekava sekä omasta että varmasti myös koirien mielestä. Päätin keväällä hakea yhteishaussa jälleen kohti koulunpenkkejä. Vuosia mielessäni kypsynyt ajatus alkoi viimein olla toteuttamista vaille valmis idea. Tästä vimmastuneena laitoin toukokuussa asuntoni myyntiin ja ennen kesäkuun puoliväliä oli kaupat allekirjoitettu. Tieto mahdollisesta kouluun pääsystä tuli vasta heinäkuun puolessa välissä ja asuntoni ostaja halusi asunnon itselleen jo Juhannuksena. Koska rahalla saa ja hevosella pääsee, olin koditon 24.6. alkaen. Tietenkään minun ei ollut järkevä enää hankkia asuntoa Etelä-Suomesta, sillä olin melko itsevarma kouluun pääsystäni.

Onneksi olen vuosia sitten Kaapoa hankkiessani osannut valita kennelin oikein, sillä väliaikaismajoitushan löytyi kasvattajan pihamökistä. Asuttiin tavarat pitkin maailmaa ripoteltuna kesä Järvenpäässä, ja kuten olin arvannutkin – kutsu lähteä opiskelemaan saapui 16.7.

Nyt olemme siis asettuneet Etelä-Savon ytimeen, Pieksämäelle. Opiskelen suurella motivaatiolla ja valmistunen 2016 metsätalousinsinööriksi (AMK). Viime päivinä olen onnitellut itseäni elämäni onnistuneimmasta ratkaisusta! Vaikka tuntuikin suunnattomalta jättää koko valmis elämä – vakituinen kokopäivätyö ja omistusasunto – taakseen palatakseen opiskelijaelämän köyhyyteen, ei haittaa! Täältä Järvi-Suomesta tuntuu löytyneen kaikki se, mitä aikaisemmin elämääni kaipasin. Toki vasta-alkajan on aina helpompi hymyillä kuin sen kaverin, jonka tentit on rästissä ja tehtävät palauttamatta ja tili miinuksella ja kattilassa pelkkää makaronia.. Mutta tutustutaan siihen kaveriin sitten myöhemmin syksyllä.

Kaiken tämän lisäksi ei sovi unohtaa kesän kohokohtaa Labradori Derbyä, jossa startatakseen Kerttu on koko elämänsä elänyt. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna täristiin Punkaharjun pusikoissa ja pelloilla rasti toisensa jälkeen. Vaikka turhaan täristiin – Kerttu oli suorastaan mahtava! Ensimmäisen päivänä neljässä tehtävässä se onnistui kerta toisensa jälkeen, eikä ohjaajakaan pahemmin mokaillut. Tästä johtuen jatkettiin siis kohti seuraavan päivän finaalia! Miten huikeaa – minun pieni eläimeni näytti parhaat puolensa.. paitsi tietysti siellä finaalissa, kuten oli arvattavissakin!

Finaalipäivän ensimmäisessä tehtävässä Kerttu ei vaan enää jaksanut kuunnella, kuinka parinamme ollutta koiraa yritettiin kovalla pillityksellä ohjata kohti oikeaa kaislikkoa. Kerttu sanoi, jotta piip piip ja tuomari kehotti minua ystävällisesti kytkemään koirani.

Nolla pistettä oli aika kova kontrasti ensimmäisen päivän 19, 18, 19, 18 –pistesarjaan. Voitte kuvitella sitä jossittelun määrää, jota täälläpäin on harrastettu kyseisen rastin jälkeen. Seuraavalla rastilla Kerttu onnistui jälleen, joten ilman finaalipäivän ykkösrastin epäonnistumista olisimme saattaneet jopa sijoittua.. mutta ei jatketa tätä lausetta pidemmälle, sillä lopputuloksemme oli 7. sija enkä ole pahoillani ollenkaan!

Pikkuhiljaa alkaa koekausi olla lopuillaan, mutta vielä muutama WT-startti on kalenteriimme kirjattu. Niitä odotellessa pitäisi varmasti treenatakin, eikä vaan ihmetellä, miten pitkälle lähistön suot ja metsät jatkuvatkaan (pitkälle, voin kertoa!).

tiistai.

2012-04-03T18:07:01+03:00

Heippa moikka ystävät! Blogin haudan hiljaisuus katkeaa taas hetkeksi, ennen kuin kaikki vapaa-aika kuluu taas treenaukseen ja kilpailemiseen.

Kertun ensimmäinen koekausi on hiljalleen alkamassa ja kaksi starttiakin on jo takanapäin. Sidewild-huipputiimi (Kerttu, Sidewild Northern Frost ja Sidewild Odd Indeed) kävi kääntymässä Mäntän talvinomessa ja keräämässä huippupisteet! Sijoituimme toiseksi samalla pistemäärällä kuin ensimmäiseksi tulleet flätit. Kilpailun ratkaisi flätti-joukkueessa olleet parhaat henkilökohtaiset pisteet. Mutta me oltiin niin hyviä, että melkein jo erehdyttiin lupaamaan hampurilaiset koirille.

Toinen startti Kertun kanssa oli Pirkan Dameissa viime viikonloppuna. Olimme Labradorikerhon joukkuessa ja sijoituimme joukkueena neljänneksi. Kertun pisteet olivat 135 osallistuneen koiran joukosta 10. parhaat! Ei pidä unohtaa, että 69,5 pistettä olisi voinut olla paljon enemmän, jos OHJAAJAKIN OLISI OSANNUT YHTÄ HYVIN KUIN KOIRANSA! Vai mitä sanotte siitä taidokkaasta tunaroinnista, kun lähetin koirani hakemaan kakkosmarkkeerauksen toista damia samasta suunnasta kuin mistä Kerttu oli juuri damin tuonut! Kiltti ja tottelevainen Pikku-K kävi ohjaajaansa luottaen katsomassa, että oliko sinne sittenkin mennyt toinenkin dami, vaikka varmasti ihmetteli, miksen lähettänyt sitä sinne, missä se dami oikeasti oli.

Toinen tunarointi sattui ohjauksessa, jossa suorastaan sylkäisin pillin suustani kun huomasin Kertulla olevan damin suussa. Kakara käytti tilaisuuden hyväkseen ja jäi metsästämään mahdollisia muita dameja, jonka huomatessani työnsin pillin (hyvä etten väärin päin) äkkiä takaisin suuhuni ja vihelsin koiran luokseni.

Hakuruudun Kerttu tyylilleen ja taidolleen uskollisena tyhjensi kolmessa minuutissa lähes kokonaan (dameja 5 / 6) ja kasvattajan sanoin: ”Heti kun Kerttu pääsi tekemään jotain ilman sekoilevaa ohjaajaa, se oli huippu!”. Öhhö.

Korjaamme virheitämme ja keksimme uusia seuraavan kerran 14.4. ikiensimmäisessä WT-startissamme Inkoossa.

Iso-K viettää rauhallista kotielämää edelleen hyvin voivien tassujensa kanssa. Raakaruokintatietoutemme syvenee koko ajan ja lienee enää ajan kysymys, että Kerttukin pääsee taivaallisten makujen pariin. Mäntän talvinomesta voittamamme Hau Hau Champion ei totisesti Kertun makunystyröitä hivele.

Jos lumet jonain päivänä sulavat, olen luvannut Kaapolle, että lähdemme harrastamaan mejää. Naudan veri odottaa pakastimessa ja tutkimattomat korvet odottavat valloittajaansa. :D Pro-mejäily jätetään muille, vapaasti sovellettavat ohjeet sopivat meille paremmin. Ehkä jonain päivänä nämä koti-mejäilyt vievät meidät myös ihan oikeaan starttiin, mutta se on vielä kaukainen, utuinen ajatus. Taisin joskus luvata, että Kaapo menee ensi syksynä taippareihin, joten treenataan niitäkin tässä samalla.

Ei kai meillä tänään sitten muuta ollutkaan? Moikka.

sunnuntai.

2012-01-01T10:24:01+02:00

Ja katso, vuosikin on vaihtunut.

Traumaattinen matkustaminen Kertun isien maahan Saksaan on saanut minut vaikenemaan viime vuoden viimeisinä kuukausina. Eikä traumaattinen-sanan käyttö tässä yhteydessä ole edes yhtään liioiteltua, uskokaa pois. Se eräs syksyinen perjantai, jolloin odotin koneeseen pääsyä Helsinki-Vantaalla on varsin hyvin mielessä myös kuukausia myöhemmin.

Päästäksemme Saksaan, olimme Ullan ja koirien kanssa joutuneet jakautumaan kahteen joukkueeseen, sillä lentoyhtiö ei kyennyt tarjoamaan meille menolentoa, jolle olisi mahtunut molemmat koirat kyytiin. Suunnitelma suuri oli, että minä lennän Lotan (se astutettava kaveri) kanssa aamupäivällä ja Ulla tulee Kertun (se turistikaveri) kanssa illalla. Kaikki kuulosti hyvältä siihen asti, kun kymmenen minuuttia ennen koneeseen nousemista allekirjoittanut kuulutetaan jollekin tiskille jonkun portin läheisyydessä. Pahaa-aavistamattomana ilmoittauduin pyydetylle paikalle ja sain kuulla: "Me ollaan kuule tosi pahoillamme, mutta sun koira ei mahdukaan koneeseen. Lentokone on aamulla vaihtunut pienempään malliin ja sinne ei oteta ollenkaan eläimiä...".

Ilmeeni oli varmasti dollareiden arvoinen!

Sekavien minuuttien jälkeen ymmärsin virkailijan ohjeista sen verran, että saan Lotan ja matkalaukkuni takaisin ja minulle yritetään buukata uusi lento. Ahaa, no mikäs siinä, eihän mulla totisesti mikään kiire sinne Saksaan ollutkaan! Menin siis buukkautumaan uudestaan ja kaikki virkailijat tekivät varmasti kaikkensa saadakseen meille uuden lennon. Sain myös säätämisestä aiheutuneesta ahdistuksesta hyvityksenä 350€ arvosta lentolippulahjakortteja. Lopulta jouduimme Lotan kanssa odottelemaan uutta lähtöyritystä vain noin kaksi ja puoli tuntia.

Mutta luulitteko, että ongelmat loppuivat tähän? Niin minäkin. Kunnes astuttuani viimein koneeseen Helsnki-Vantaan lentokentällä, jäin pohtimaan lyhyttä vaihtoväliä Kööpenhaminan lentokentällä. Saapumiseni ja uuden lähtemiseni välissä olisi vain 35 minuuttia ja snadisti neiti stuertti oli kauhuissaan kun kysyin, jotta ehtiihän matkassa oleva koira myös vaihtamaan konetta näin lyhyessä ajassa. Stuertti yritti koota itsensä ja rauhoitella, että eiköhän se ehdi, mutta pälyilevä katse ja kurkkuun juuttunut pirteys paljastivat tilanteen olevan melko huono.

Tämän uuden ahdistuksen myötä tein sotasuunnitelman köyttää itseni Kööpenhaminan lentokentällä johonkin kiinteään esteeseen siksi aikaa, että varmistuisin Lotan pääsevän koneeseen ja vasta sitten menisin itse. No, suurta draamaa ei jouduttu sittenkään kokemaan - näin Lotan lentoboxin katoavan koneen ruumaan kun itse saavuin lentokenttäbussilla koneen luokse. Huh, matka Kööpenhaminasta Düsseldorfiin sujuikin helpotusta huokaillen.. kunnes Düsseldorfin kentällä törmäsin uuteen ongelmaan! Minulla oli matkatavarana oma laukkuni, Lotta ja Lotan kookas ei-ilman-työkaluja-purettava lentoboxi. Tämähän ei totta vie olisi ollut mikään ongelma, jos olisin saanut matkalaukkukärryt jostain. Mutta ahneet saksalaiset olivat määrittäneet kärryille yhden euron maksun, eikä minulla totisesti ollut yhtään euroa käteistä siinä kohtaa päivää.

Hyvänä uutisena tilanteessa oli, ettei minulla ollutkaan matkatavarana omaa laukkuani, sillä sitä ei löytynyt matkatavarahihnalta saksalaisella lentokentällä! Ahdistusta, säätämistä, juoksentelua, sekoilua ja kadonneen laukun kuvailua seuranneiden kymmenminuuttisten jälkeen olin viimein koirineni ja boxeineni Saksan maaperällä. Myös Ulla ja Kerttu pääsivät perille ilman draamaa ja kotimatka oli totisesti sunnuntaiajelua kaikkeen tähän verrattuna.

Muutamat päivät Saksassa kuluivat koirapuuhissa hyvinkin tiiviisti. Varsin oli kivaa ja varsin oli komea pikku-K:n isukki.

Näin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä olisi kai yleistä pohtia tulevaa vuotta ja luetella suuret tavoitteet, joita kohti olisi sitten pakko pyrkiä julkituonnin jälkeen. Ha! Ei irtoa täältä moista! Tai no, voin kertoa, että aion startata Kertun kanssa nomessa ja WT:ssä. Kaapon tokotaidot saatan kaivaa naftaliinista tai ainakin opettaa sille muutaman hupailutempun ihan vaan pienen pojan iloksi. Ai niin! Haluaisin myös kovasti viedä Kaapon syksyllä taippareihin, mutta tämä on toistaiseksi hieman epämääräinen ajatuksen haituva.

Suuria elämänmuutoksia ja muuttoautojen hurinaa saattaa olla edessä syksyllä, mutta toistaiseksi mennään näillä mitä on ja kahlataan keravaisella suolla kohti uusia eksymisiä.

torstai.

2011-09-08T11:23:01+03:00

Kertulla on huomenna lyhyen elämänsä jännittävin päivä, eikä se parka tiedä siitä vielä itse mitään: Kerttu pääsee elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen! Kerttu ja sen ystävä Lotta lähtevät miehiin Saksaan. Tai oikeastaan Kerttu on liian nuori moisiin hommiin, toisin kuin Lotta. Kertun matkan päämääränä on tavata ensimmäistä kertaa saksalainen isänsä ja kiittää muutamasta geenistä, jotka se ystävällisesti on jälkeläiseensä siirtänyt.

Kerttu myös mahdollisesti treenaa saksalaisilla pelloilla isänsä - tai vähintään isänsä kasvattajan - kera. Minun on lähdettävä Kertulle tulkiksi, koska pikku-K ei ole ehtinyt vielä opettelemaan saksaa kovinkaan sujuvaksi kieleksi.

Huuuii, toivottavasti Kerttua ei pakata vahingossa Australian koneeseen!

tiistai.

2011-08-23T18:31:01+03:00

Kaapon ruokavalio on muuttunut. Pitkään harkitulla ja suunnitellulla barffauksella yritetään saada Kaapon melko-hyvässä-kunnossa olevia furkkaritassuja entiseen loistoonsa. Toisaalta olen jo ehtinyt suunnitella Kertunkin siirtymistä barffaukseen, vaikkei sillä tassujen kanssa ongelmia olekaan. Mutta mutta.. aloitetaan nyt yhdellä koiralla ensin.

Älkää kysykö aiheesta, en kuitenkaan osaa vastata. Ehkä kerron joskus jotain, jos osaan kuulostaa idioottia viisaammalta. Onneksi on kiva ruokakaupan täti, joka auttaa kysymyksissäni.

Palataan aiheeseen seuraavalla kerralla, jos koira on vielä hengissä. Öhöö.

lauantai.

2011-08-06T18:56:01+03:00

Tänään mentiin Kertun kanssa tulta päin osoittaaksemme noutajamaisia taipumuksia. Ja taipuihan se! Pikku-K oli äärivarma suorittaja koko päivän, jaksoi odottaa kiltisti ja muisti haistella myös jäljellä, jotta sai ainakin 12 kiloa painaneen pupun tuotua allekirjoittaneelle. Hieno super-Kerttu!

Tämän päiväiset taipumuskokeet järjesti Pirkanmaan noutajakoirayhdistys ja tuomarina toimi viime viikonlopulta tuttu Juha Tenhunen.

Koeselostus on seuraavanlainen:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin muihin koiriin ja ihmisiin.
2. Uimahalu: Syöksyy veteen ja ui tarmokkaasti.
3. Hakuinto: Tekee erittäin vauhdikasta, itsenäistä ja kattavaa hakua.
4. Noutohalu: Ottaa sekä lokit että varikset epäröimättä ylös.
5. Nouto-ote: Parilla variksella hieman levoton nouto-ote, mutta muuten hyvät otteet.
6. Palauttaminen: Lokit rannalle, varikset erittäin vauhdikkaasti ohjaajalle käteen.
7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Erittäin hyvä kaikissa tehtävissä.
9. Yhteistyö: Erittäin hyvä.
10. Yleisvaikutelma: Erittäin hyvässä yhteistyössä toimiva koira, joka selvittää helposti päivän tehtävät.

Näin sen pitkin mennä, hyvä pikku-K!

sunnuntai.

2011-07-31T17:00:01+03:00

Käytiin pikku-K:n kanssa taippareissa. Meni niin kivasti, että mennään varmasti uudelleenkin. Ehkä jo ensi viikonloppuna. Siis, NOU 0 - matka jatkukoon kohti uusia seikkailuja!

Tuomarina toimi Juha Tenhunen.

KOESELOSTUS

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin muita ihmisiä ja koiria kohtaan.
Uimahalu: Syöksyy veteen, ui tarmokkaasti
Hakuinto: Liikkuu hyvällä innolla, mutta kattaa vain lähialuetta eikä etene kauimmille riistoille.
Noutohalu: Lokeista hyvä, ottaa varikset empimättä
Nouto-ote: Pallottelee lokkeja palauttaessa, variksista hieman tiukat otteet.
Palauttaminen: Lokit ja varikset ohjaajalle käteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen, rauhallinen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Vedessä hyvä, mutta itseluottamus ei tänään riitä etenemään haussa riittävän kauas.
Yhteistyö: Hyvä.
Yleisvaikutelma: Hyvän vesityön tehnyt nuori koira, joka liikkuu haussa hyvällä innolla, mutta joka ei etene riittävän kauas ja koe keskeytyy.

Hylättyinä hakuinto sekä itseluottamus ja aloitekyky. Kerttua jänskätti lähteä tuntemattomaan metsään yksin, joten päätti kerätä vain lähimmät varikset. Tuomari yritti auttaa Kerttua lähtemällä sen kanssa kävelemään hakuruutuun, mutta hetken tuomaria tuijotettuaan Kerttu juoksi perusasentoon luokseni. Ha. Me ollaan tyttöjen kesken pidetty palaveri siitä, ettei vieraiden miesten matkaan pidä lähteä.

Pieni pää ei kestänyt suuren maailman haasteita, mutta me emme jouda tästä lannistumaan.

perjantai.

2011-07-29T16:11:01+03:00

No, jotta terve taas!

Kesäloma alkaa olla ohi ja kahden viikon totaalisen nollauksen (huom. ei sisällä alkoholia) jälkeen ei tavallaan tekisi mieli palata töihin ollenkaan. Koiratkin ovat varmaan pellossa elämisen jälkeen unohtaneet normaalin arkielämän kokonaan. Loman aikana Kerttukaan ei ole joutunut ~~häkkiin~~ aitaukseensa kertaakaan vaan on saanut viettää vapaampaa elämää Kaapo-veljen kanssa minun poissa ollessani. En tiedä, riittääkö oma hermo vielä siihen, että jätän Kertun myös työpäivän ajaksi Kaapon kanssa?

Kesän aikana pikku-Kertusta on tullut Reissu-Kerttu. Ollaan käyty haistelemassa nome-tuulia useammassakin kokeessa vaikka oma osallistuminen ei vielä olekaan ajankohtaista.

HUIJASIN! ONHAN! Huomenna Kerttu, 9 kk ja 3 päivää, menee taipumaan flättien järjestämiin taippareihin Renkoon. Meidän ensimmäinen startti missään ikinä on siis huomenna tähän aikaan jo ohi. Tuskin jää viimeiseksi. Paitsi toivottavasti taippareiden osalta. Voin huomenna spekuloida, minkälaisiin virheisiin Kertun notkeus saattaa sen viedä, mutta tänään en taida alkaa maalata piruja seinille.

JA! Kertun treenaamisesta virkistäytyneenä päätin tänään kokeilla, onko meidän myös Iso-K:n kanssa mahdollista joskus saada NOU1-tulos. Tavallaan en ymmärrä, miksen ole kokeillut asiaa Kaapon kanssa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin.. no, tehän tiedätte.

Haluan muistuttaa, ettei Kaapon kanssa ole koskaan tehty minkäänlaisia noutoharjoituksia perus kepin/pallon/frisbeen vapaamuotoista räiskintää lukuun ottamatta.

Aloitettiin Kaapon kanssa minimalistisella hakuruudulla, joka meni yllättävänkin hyvin. Kevyt motivointi muutaman haun jälkeen ja kaveri tyhjensi koko ruudun. Joku voisi sanoa, ettei olisi kannattanut yrittääkään tyhjentää koko ruutua, mutta luotin koiraani ja ruudun pienuuteen. Uskomattominta oli, että löytäessään damin Kaapon ainoa ajatus oli iloisena noutajana juosta dami suussa luokseni eikä esimerkiksi kuusen taakse. Palautukset eivät toki tulleet käteen asti, mutta ei sekään kaukana ollut. Järjetöntä! Hakuruudun jälkeen tein myös pari lyhyen lyhyttä linjaa, jotka kaveri suoritti piilevällä luontaisella lahjakuudellaan. Hyvä Kyösti!

On siis todennäköistä, jotta jonain päivänä Kaapo pääsee kokeilemaan nou-starttia, mutta en väitä, että se olisi vielä tällä kaudella.. ehkä silti jo ensi kaudella eikä vasta Kaapon täyttäessä kuusi tai kahdeksan tai kymmenen, kuten aiemmin olen suunnitellut. :D

torstai.

2011-06-02T19:39:01+03:00

Heihoi, pikku-Kerttu on juoksupylly! Naapurin pojilla silmät pyörii päässä ko Kerttu Kerttu on lähistöllä. Pikku-K ei vaan itse tajua, mikä homma, kun koko kylä on hanurissa kiinni. Olipa hyvä, että juoksut tulivat nyt, sillä syksylle on suunniteltu kaikenlaista taipparihässäkkä, ettei sillon ole aikaa juosta kuin korkeintaan hakuruudussa.

Kesän ja kärpästen saavuttua Kertun treenitkin ovat lähteneet iloiseen vauhtiin. Kerttu rakastaa uimista ja tykkää nome-hommista niin, ettei malttaisi odottaa hetkeäkään vuoroaan. Taitava pissis osaa jo vaikka mitä, mutta oma osaamiseni ei riitä kuvailemaan näitä asioita toistaiseksi tämän enempää. :D Kerttu (tai lähinnä minä) kiittää geeneistään äiskää ja iskää!

Iso-K:n tassuvaivat jatkuvat, mutteivät onneksi niin suurella volyymilla kuin aikaisemmin. Toissapäivänä viimeksi käytiin eläinlääkärissä takatassussa olevan patin vuoksi. Ei ole varmaa, onko kyse furkkarista sielläkin vai mahdollisesti vieras esineestä tassussa. Tarkkailemme tilannetta aktiivisesti ja siinä sivussa rouskutamme antibiootteja.

Omalla ostoslistallani on "Kaikki Suomen linnut" -tyyppinen opus, sillä metsässä eksyessä vastaan osuu kaikenlaista siivekästä kansaa, joiden syvempi tuntemus jää vain haaveeksi. Viimeksi pongattiin pesässä hautova kurki, kun vaelsin kaislikossa markkeerausta heittämään. Huolestuneille tiedoksi, että muutimme suunnitelmaa treenien suhteen niin, ettei kurki joutunut muuttamaan äkillisesti.

Eikä kesää ilman punkkeja, tietenkään. Kerttu oli tuonut - ehkä minulle lahjaksi - punkin sänkyyn. Siirrettyäni punkin viemäriverkostoon rynnistin apteekkiin Exspotin ostoon. Yök.